Simma kvelee. Hn kvelee ja kvelee ja kvelee vain,
Maalinauhan hain.
Simma kvelee. Hn kvelee maljan tyteen, hn ostaa osakkeet.
Simma kvelee. Hn muistaa hinnan ja muuttaa pois ja laskee syvnteet.
Simma kvelee. Hn tieni mainosta valaisee ja on.
Hn kadehtien kaataa kulissit.
Simma kvelee. On liimautuneet laihat suut, kdentyneet ja.
Simma kvelee. Nyt saapuu meidn sankarimme kengt kdessn.
Simma kvelee. Loppuu levy, "feidaa sumuun", aal muistuttaa.
Simma kvelee. Kuuluu vastaus, vaihteet toimii.
Vihelten sammuu lasten kuu.
Nin unta ett osasin juosta. Putosin krryilt ja satutin pni.
Avasin laatikon:
"Miksi ajan hengen tytyy vaikuttaa? Miksi nostalgia saa joraamaan?"
Simma Kankinen. Hn erottaa aamun illasta, hn torjuu laukauksen.
Hn tuntee pvrit. Hn etsii silmilln nen lhdett.
Hn on puolikas. Hn sanelun mukaan ajattelee, tuntee itsens.
Simma todetaan syyttmksi syntymns. Hn vaatii vastauksen!
Back to: